Mitä evoluutio oikeasti sanoo terveyden hoidosta?

Maailmasta tiedetään jo valtavasti. Jos haluamme hoitaa terveysongelmia parhaalla mahdollisella tavalla, olisi hulluutta alkaa haastamaan sitä mikä on kaikista varminta.

Evoluutio on yksi näistä vahvoista teorioista, mutta aihe on yllättävän harvinainen terveyden alalla. Kaiken biologiassa pitäisi jollakin tavalla sopia yhteen evoluution sääntöjen kanssa, koska kaikki elämä on sen tulosta. Eli miten evoluutio selittää terveyden ja sairauden?

Varoituksen sana: yleinen keskustelu “evoluutioterveydestä” sisältää paljon väärinkäsityksiä ja spekulaatiota. Jotta spekulaatio voisi olla vähän osuvampaa, on välttämätöntä lähteä liikkeelle perusasioista:

• Evoluutio on geenien pelaama peli, ei eliöiden. Eliöt ovat vain geenien “ajoneuvoja”. Evoluutio tarkoittaa muutosta eliöiden periytyvissä rakenteissa.
• Evoluutio on päämäärätöntä. Sillä ei ole tavoitetta eikä se “kehitä” tai optimoi mitään tiettyjä toimintoja. Esimerkiksi vaihtelu ja muunneltavuus ovat tärkeitä — ja eliön tarvitsee sopeutua ympäristöönsä vain “tarpeeksi hyvin”.
• Evoluutio on rajallista. Se voi tapahtua vain pienten geenimuutosten kautta olemassaolevista rakenteista. Ympäristö muuttuu jatkuvasti ennakoimattomilla tavoilla. Kaiken on oltava fysikaalisesti, kemiallisesti ja biologisesti mahdollista ja suotuisaa tietyllä hetkellä.
• Evoluutio on tasapainottelua. Jokaisella muutoksella voi olla sekä hyöty- että haittavaikutuksia. (Neutraalit ominaisuudet eivät kiinnosta lainkaan.) Erityisesti eliöille hyödyt ja haitat voivat vaihdella niiden kehitysvaiheen mukaan. Jos geenimuutoksen kokonaisvaikutus geenin jatkuvuuteen on positiivinen tai neutraali, tällä on mahdollisuus yleistyä.
• Evoluutio on hidasta ja nopeaa. Merkittäviä muutoksia tapahtuu niin miljoonien kuin kymmenienkin vuosien aikana. Pieni väestö, lyhyt sukupolvi ja suuri ympäristönmuutos nopeuttavat evoluutiota. Elimistömme on jossakin määrin koko historian tulosta (ja vieläpä koostuu lukemattomista mikrobeista).

Okei. Millaisia selityksiä eliön sairaudelle evoluutio voi siis ylipäätään antaa?

• Eturistiriita — Eliön sairaus on geeneille hyödyllinen.
• Historiallinen sattuma — Eliön sairaus on geeneille neutraali.
• Sivuvaikutus — Eliön sairaus on myös geeneille haitallinen, mutta se on osa hyödyllistä kokonaisvaikutusta.
• Riittävä sopeutuma — Eliön sairastavuus on geeneille riittävän matalalla tasolla.
• Puuttuva sopeutuma — Geenien ympäristö on liian uusi.
• Mahdoton sopeutuma — Eliön sairautta paremmin ehkäiseviä geenejä ei ole ilmaantunut tai ei voi ilmaantua.

Eli spekuloidaan. Miten evoluutio voisi selittää esim. periytyvät sairaudet, ikääntymisen ja mielenterveyden ongelmia?

Periytyviä sairauksia aiheuttavat geenivirheet ovat eliöille hyvin haitallisia. Joten miksi nämä geenit ovat edelleen olemassa?

• Geenivirheitä syntyy jatkuvasti lisää (elintärkeissä yleisissä geeneissä paljon vähemmän kuin muualla). Ituradan soluissa geenivirheet ovat välttämättömiä evoluutiolle.
• Geenivirheet aiheuttavat vain harvoin vakavan sairauden erityisesti lisääntymisiän alussa, jolloin niillä voisi olla merkitystä geenin jatkuvuudelle.
• Historiallisten sattumien vuoksi jotkin geenit ovat erityisen yleisiä tietyillä alueilla.
• Joillakin sairauksilla on saattanut olla positiivisia sivuvaikutuksia tietyillä alueilla.

Ikääntyminenkään ei ole oikeastaan kovin yllättävää. Evoluutio ei yksinkertaisesti välitä eliöistä sen jälkeen, kun ne ovat lisääntyneet. Kehitysvaiheessa hyödylliset geenit säilyvät vaikka ne olisivat haitallisia myöhemmässä elämänvaiheessa. Tämä saattaa olla ikääntymisen tärkein evolutiivinen selitys.

Geenien näkökulmasta tehokkaampi korjaaminen ei aina kannata (vaikka se olisi helppoa):

• Ituradan DNA-vauriot ovat välttämättömiä evoluutiolle?
• Kudosten uusimisen rajoittaminen ehkäisee syöpää?
• Ikäsolut (seneskenssisolut) hyödyttävät kehitystä, haavan paranemista ja syövän ehkäisyä?
• Eliön orjaaminen sitoo resursseja sen muista toiminnoista?
• Eliön olemassaolo sitoo resursseja sen yhteisön muilta jäseniltä?

Mielenterveyden ongelmat taas voivat olla tarina ennen kaikkea nopeasta ympäristönmuutoksesta. Tunteiden säätelyyn osallistuvat järjestelmät ovat hyvin joustavia, mutta kehittyivät hyvin erilaisessa ympäristössä.

Esimerkiksi?

• Sokerin, suolan ja rasvan himo ovat hyödyllisiä niukkaravinteisessa ympäristössä.
• Pelko ja ahdistuneisuus varoittavat välittömistä ja mahdollisista riskeistä. Yliherkkä varoitin voi olla paljon hyödyllisempi vaarallisessa ympäristössä.
• Masentuneisuus säästää resursseja hidastamalla tai lopettamalla hyödyttömän toiminnan. Yliherkkä hidastin voi olla paljon hyödyllisempi niukassa ympäristössä.
• Suru lisää avunsaantia ja läheisen menettämisen pelkoa.
• Huono itsetunto kannustaa miellyttämään muita enemmän ja sosiaalinen ahdistuneisuus varoittaa ihmissuhteen menettämisen aiheuttamasta riskistä. Mustasukkaisuus lisää kumppanin saatavuutta omaa lisääntymistä varten.

Ja niin edelleen…

Miten hyvä “evoluutioterveyden” tietämys voisi auttaa terveyden hoidossa? Samoin kuin kaikki muut selitysmallit. Otetaan yksi esimerkki.

Masennus on psykiatriassa oireyhtymä, johon liittyy erilaisia tunteiden, ajattelun ja käytöksen muutoksia (matala mieliala on yksi). Jos evoluutiossa tämän olemassaolo perustuu merkityksettömyyden tunteeseen omaa toimintaa kohtaan, voitaisiin tiedon pohjalta kehittää uusia merkityksellisyyteen pureutuvia psykologisia hoitoja ja verrata niitä sitten aiempiin reilussa kokeessa. Erittäin hyödyllistä.